Parhaat laajakaistatarjoukset

Sonera tarjoaa edullisen nettitikun tyytyväisyystakuulla, jolla voi jakaa maan parhaassa verkossa toimivan nettiyhteyden langattomasti jopa viidelle käyttäjälle. Hinta alkaen 11,90 €/kk (24kk sopimus). Lue lisää täältä.

TeleFinlandin huippusuosittu koko maan kattava Liikkuva laajakaista alk. 9,90 €/kk. Lue lisää täältä.

Näin vertailet laajakaistat

Olemme koonneet sivustolle suuren määrän laajakaistoja tarjoavia operaattoreita palveluineen, jotta hintavertailu olisi mahdollisimman helppoa. Mikäli haluat vertailla tavalliset laajakaistat, joita käytetään kiinteästi yhdessä paikassa siten, että yhteys toimii niin sanotusti johtoa pitkin, voit valita oman paikkakuntasi vasemmassa sivupalkissa olevasta valikosta, jolloin haemme sinulle kaikki vaihtoehdot kyseisellä paikkakunnalla.

Jos taas haluat vertailla langattomat laajakaistat, jotka toimivat esimerkiksi puhelinoperaattoreiden 3G -verkoissa lähes kaikkialla Suomessa, voit vertailla tarjolla olevat palvelut hintoineen Langaton laajakaista -vertailu -sivulla.

Mitä laajakaista tarkoittaa?

Laajakaista tarkoittaa käytännön puhekielessä sellaista Internet-yhteyttä, jossa kaistanleveys on antiikkista modeemiyhteyttä nopeampi. Puhelinverkoissa toimineissa modeemiyhteyksissähän nopeus oli luokkaa 56 kbit/s, mikä on nykypäivän käyttötarkoituksiin melkoisen hidas yhteys. Se, missä laajakaistan raja käytännössä kulkee, on hieman subjektiivinen asia. Yleisenä käsityksenä voidaan esimerkiksi pitää, että vähintään 512 kbit/s yhteyksiä voidaan pitää laajakaistoina, mutta Suomen Viestintäviraston mukaan raja kulkee 256 kbit/s kohdalla. TV-ohjelmien seuraamiseen vaaditaan kuitenkin yleensä hieman tuota nopeampi yhteys, eikä laajakaistasta ehkä voida puhua, jos ei yhteyden nopeus riitä nykyaikaisten palveluiden käyttämiseen.

Millaisia Internet-yhteyksiä markkinoilla on?

Suomessa on saatavilla useita erilaisia Internet-yhteyksiä, eli palveluita joiden avulla kuluttaja voi saada yhteyden Internetiin. Kuluttajien keskuudessa selvästi yleisimmät tekniikat ovat kaapelimodeemi- ja ADSL-yhteydet, joilla tarkoitetaan kiinteitä kotona käytettäviä laajakaistoja. Nykyisin kannettavien tietokoneiden ja tietokonemaisten matkapuhelimien sekä tablet-tietokoneiden yleistyttyä myös langaton laajakaista on saavuttanut erittäin suuren suosion.

Kuluttajille suunnattujen yhteyksien lisäksi taloyhtiöt saattavat käyttää sisäisissä verkoissaan esimerkiksi HomePNA –tekniikkaa ja jotkin yritykset taas erikseen yrityskäyttöön suunniteltuja yhteyksiä, kuten SDSL.

Edullisin vaihtoehto niillä alueilla, joissa on kaapelitelevisioverkko käytössä, on useimmiten kaapelimodeemiyhteys. Monesti kaapelitelevisioverkon omistaa kuitenkin vain yksi yritys ja tällöin kilpailua ei alueellisesti pääse syntymään ollenkaan. DSL-yhteydet sen sijaan toimivat puhelinverkoissa, joita palveluntarjoajat joutuvat lain mukaan vuokraamaan haluttaessa muille toimijoille. Viestintävirasto valvoo että näin myös käytännössä tapahtuu, eivätkä vuokrahinnat ole muille yrityksille kohtuuttomat.

Nykyisin myös valokuituverkot ovat laajentumassa kovaa vauhtia suurimmissa kaupungeissa, minkä ansiosta supernopeat yhteydet ovat yhä useampien henkilöiden saatavilla. Esimerkiksi Helsingissä on jo useita taloja saatu kuituyhteyden piiriin, joka mahdollistaa jopa 100 Mbit/s yhteyden.

Laajakaistan nopeudesta

Laajakaistaa valitessa kannattaa aina kiinnittää huomiota sen nopeuteen, sekä siihen, että nopeus on usein eri sisäänpäin kuin ulospäin. Yleensä siis Internetistä käyttäjän koneelle päin tulevalle liikenteelle on varattu selvästi suurempi kaista kuin käyttäjän koneelta ulospäin lähtevälle liikenteelle. Suuria nopeuksia myös ulospäin vaativat esimerkiksi suurten tiedostojen siirto, videoneuvottelut tai verkossa pelattavat pelit, joten käyttötarpeet tulee selvittää ennen laajakaistan valitsemista. Laajakaistaliittymien vertailussa kannattaa myös ottaa huomioon laajakaistan avausmaksu ja toimitusaika, jotka vaihtelevat monesti eri palveluntarjoajien kesken.

Mitä laitteita laajakaista vaatii?

Yleensä laajakaistayhteyden käyttämiseksi tarvitaan tietokonetta varten erityinen päätelaite, vaikkakin useissa taloyhtiössä on käytössä oma sisäverkkonsa (Ethernet), jolloin yksittäiseen asuntoon ei tarvita erillistä päätelaitetta, vaan riittää kun datakaapeli liitetään seinän ja tietokoneen verkkokortin välille. Kaikissa nykyaikaisissa tietokoneissa on Ethernet-liitäntä, mutta vanhempiin koneisiin voi joutua hankkimaan erillisen verkkokortin. Lähes kaikki laajakaistaoperaattorit tarjoavat avaimet käteen –ratkaisuita, jossa kuluttaja saa liittymän hankittuaan mukaan kaikki tarvittavat laitteet ja asennuksen.

Laajakaistan tilauksen yhteydessä voi useimmiten päättää, haluaako mukaan päätelaitteen johon tietokone liitetään verkkokaapelin avulla, vai niin kutsun WLAN –päätelaitteen, jossa tietokone yhdistetään verkkoon paikallisesti muodostetun langattoman verkon kautta.

Tietoa eri laajakaistatekniikoista

Markkinoilla on lukuisia erilaisia laajakaistatekniikoita, jotka usein jaetaan karkeasti kahteen ryhmään: langattomat ja kiinteät laajakaistat. Kiinteitä yhteyksiä ovat esimerkiksi kaapelimodeemi, ADSL ja valokuitu. Langattomia yhteyksiä taas ovat esimerkiksi 3G, WLAN, @450, Datasähkö ja WiMax.

Seuraavassa on esitelty lyhyesti eri laajakaistatekniikat:

ADSL

ADSL tarkoittaa sellaista kiinteitä lankapuhelinverkkoja hyödyntävää laajakaistateknologiaa, jossa tieto liikkuu samoja kuparikaapeleita pitkin kuin tavallisten puhelimien puhekin, mutta käytettävä taajuusalue on eri. Tämä perustuu siihen, että normaali puhelinliikenne käyttää käytössä olevasta kaistanleveydestä ainoastaan tietyn osan, jolloin jäljelle jäävää taajuuskaistaa voidaan käyttää laajakaista-internetiä varten.

ADSL-teknologiassa jokainen käyttäjä saa oman kaistan, joka ei siis ole jaettu muiden käyttäjien kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteys on yhtä nopea kellonajasta ja muusta verkon kuormituksesta riippumatta, toisin kuin kaapelimodeemit ja langattomat laajakaistat, jotka voivat hidastua kun muut käyttäjät käyttävät verkkoa samanaikaisesti.

ADSL-yhteyden käyttöönotto tapahtuu siten, että palveluntarjoajan ja asiakkaan välille asennetaan ADSL-modeemi, joka kytketään puhelinpistokkeeseen. Yhteyden potentiaaliseen nopeuteen vaikuttavat esimerkiksi käyttäjän etäisyys paikallisvaihteesta, puhelinkaapelin paksuus ja käytettävän ADSL-teknologian tyyppi. ADSL-tekniikkaa käytettäessä yhteydet ovat useimmiten epäsymmetrisiä, eli yhteyden nopeus on asiakkaan tietokoneelle päin nopeampi kuin tietokoneelta verkkoon päin.

Huonona puolena esimerkiksi kaapelimodeemiyhteyksiin verrattuna voidaan pitää ADSL-liittymien hitaampaa asennusaikaa. Liittymän asentamisessa voi mennä usein parista viiteenkin viikkoa, kun taas kaapelimodeemiyhteyden saa käyttöönsä usein saman tien.

- ADSL-yhteyden maksiminopeus: 24 Mbit/s sisään, 1 Mbit/s ulos
- Verkko: Kuparinen lankapuhelinverkko
- Teknologiat: ADSL, ADSL2, ADSL2+
- Tarvittavat laitteet: Verkkokortilla varustettu tietokone ja ADSL-modeemi.

Kaapelimodeemi

Kaapelimodeemia kutsutaan joskus myös nimillä kaapelimodeemiyhteys, kaapelilaajakaista, kaapelikaista, kaapeliliittymä ja kaapeli-internet. Tekniikka toimii käytännössä sellaisessa kaapelitelevisioverkossa, joka on kaksisuuntaistettu, eli jossa tieto kulkee molempiin suuntiin. Tällaisissa verkoissa käyttäjä ei laajakaista-nimestä poiketen saa käyttöönsä suhteessa kovin laajaa kaistaa, vaan jokaiselle käyttäjälle on varattu verkosta tietty kaista molempiin suuntiin. Operaattorin puolella verkon käytön mahdollistavaa laitetta kutsutaan nimellä CMTS, eli Cable Modem Termination System.

Tässä laajakaistatekniikassa käyttäjä tarvitsee erityisen kaapelimodeemin yhdistäkseen tietokoneensa verkkoon, ja aivan kuin ADSL-yhteydet, myös kaapelimodeemiyhteydet ovat epäsymmetrisiä, eli sisäänpäin tuleva kaista on yleensä suurempi kuin ulospäin lähtevä kaista. Hyvänä puolena kaapeliyhteyksissä voidaan pitää sitä, että niiden käyttöönotto tapahtuu todella nopeasti palvelun oston jälkeen – usein surffaamaan pääsee muutamissa minuuteissa kaapelimodeemin TV-antennirasiaan kytkemisen jälkeen.

- Kaapelimodeemiyhteyden maksiminopeus: 110 Mbit/s sisään, 20 Mbit/s ulos
- Verkko: Kaksisuuntaistettu kaapelitelevisioverkko
- Teknologiat: Docsis 1.1, Docsis 2.0, Docsis 3.0
- Tarvittavat laitteet: Kaapelimodeemi, verkkokortilla varustettu tietokone

Valokuitu

Valokuitu on uudehko teknologia, joka ei ole vielä laajamittaisessa käytössä, mutta tullee yleistymään selvästi lähitulevaisuudessa kun verkon rakentaminen edistyy. Valokuidun avulla voidaan päästä huomattavasti nopeampiin Internet-yhteyksiin käsiksi. Valokuitua käytetään nykyisin jo runkoverkkojen rakentamisessa, eli käytännössä suurten kaupunkien välillä tieto siirtyy valokaapelia pitkin ja muutetaan kupariverkkoon kotiin tuotaessa.

Valokaapelin hinta ei sinänsä ole kovin suuri vanhempiin kuparikaapeleihin verrattuna, mutta uuden kaapelin asentaminen vanhojen kupariverkkojen tilalle maksaa ja vie aikaa. Myös valokuituyhteyksiä varten tarvittavat päätelaitteet ovat selvästi kalliimpia kuin DSL- tai kaapelimodeemiteknologiassa. Valokaapelin suurempi tiedonsiirtokyky perustuu siihen, että valon taajuus on suurempi kuin kuparikaapelissa tai langattomassa teknologiassa käytetty taajuus.

- Valokuidun maksiminopeus: 1 Gbit/s sisään, 10 Mbit/s ulos
- Verkko: Valokuituverkko
- Teknologiat: Ethernet, FTTx, FTTH
- Tarvittavat laitteet: Verkkokortilla varustettu tietokone. Myös kiinteistön tulee olla liitetty kuituverkkoon ja taloyhtiön tai huoneiston Ethernet-kaapeloinnin tulee olla kunnossa. Kiinteistökohtaisesti tarvitaan usein myös kuitupäätelaite.

Datasähkö

Datasähkö tarkoittaa sellaista laajakaistateknologiaa, jossa laajakaistayhteys muodostetaan sähköverkon avulla. Samoin kuin DSL-teknologiassa, myös datasähkön tapauksessa varataan käyttäjälle tietty taajuuskaista taajuusalueella, joka poikkeaa selkeästi tavallisen sähköverkon vaihtovirran taajuudesta (50-60 Hz).

Ongelmana tässä teknologiassa on aiemmin ollut datan siirtäminen taajuusmuuntajien lävitse, mutta nykyisin ongelma on melko hyvin korjattu ja datasähkö on melko käyttökelpoinen tapa laajakaistayhteyden hankkimiseen. Erityisen hyvin datasähköverkko soveltuu alueille, joilla on käytössä sähköverkko, mutta puhelinverkko ja kaapelitelevisioverkko puuttuvat. Tällaisilla alueilla voidaan välttää uuden verkon rakentamiskustannukset käyttämällä sähköverkkoa, joka on jo pystyssä.

3G

Langattomista yhteyksistä yleisin on 3G-laajakaista, jonka suosio lähti suureen kasvuun Mokkulan avulla. 3G-laajakaistat hyödyntävät 3G-matkapuhelinverkkoa ja voivat myös käyttää hitaampaa EDGE-tekniikkaa silloin kun nopeampaa puhelinyhteyttä ei ole saatavilla. Teoriassa kolmannen sukupolven mobiiliteknologioiden avulla voidaan päästä jopa yli 40 Mbit/s nopeuksiin, mutta käytännössä yhteysnopeudet riippuvat monista asioista, kuten esimerkiksi yhtäaikaisten käyttäjien määrästä samassa verkossa, verkkosignaalin laadusta sekä siitä, joudutaanko tukiasemaa vaihtamaan nopeaan tahtiin, mikä on yleistä esimerkiksi junasta tai autosta käsin käytettäessä.

3G-yhteyksien ongelmana voidaankin pitää sitä että todelliset yhteysnopeudet ovat usein alhaisempia kuin markkinoidut nopeudet, joskin eri palveluntarjoajissa on tältä osin selviä eroja. Haja-asutusalueilla, joissa 3G-verkkoa ei ole, voivat tällaiset langattomat laajakaistayhteydet olla jopa hitaampia kuin modeemiyhteys.

- 3G-yhteyden maksiminopeus: 3,6 Mbit/s sisään, 256 kbit/s ulos
- Verkko: 3G-matkapuhelinverkko
- Teknologiat: GPRS, HSDPA, UMTS, EDGE
- Tarvittavat laitteet: 3G-modeemilla varustettu tietokone (3G-modeemia kutsutaan myös nimillä mokkula, nettitikku tai usb-modeemi).

WLAN

WLAN tarkoittaa paikallisverkkoyhteyttä, jossa Internet-yhteys on muodostettu langattomasti käyttäjän tietokoneen (tai matkapuhelimen) ja tukiaseman välillä. WLAN-yhteyttä käytetäänkin usein kotona, jolloin voidaan käyttää tietokonetta langattomasti kotona ja itse yhteys WLAN-modeemista verkkoon on nopeassa kiinteässä laajakaistaverkossa.

WLAN-yhteydet ovat yleistymässä jatkuvasti monissa paikoissa juuri langattomuuden tuoman edun ansiosta. Esimerkiksi lentokentiltä, hotelleista, kahviloista ja monilta julkisilta paikoilta löytyy usein ilmaisia tai maksullisia WLAN-yhteyksiä. Huonona puolena voidaan pitää sitä, että WLAN-verkot ovat paikallisia ja käyttäjän täytyy paikkaa vaihtaessaan löytää aina uusi verkko, joita ei läheskään kaikkialta löydy.

Joillain harvaan asutuilla alueilla myös WLAN-teknologia voi tulla kyseeseen langattoman internet-yhteyden tarjoamiseksi suuremmalla alueella, jos kiinteää verkkoa ei kyseiseltä paikkakunnalta löydy.

WLAN-yhteys muistuttaa kaapelimodeemiteknologiaa siinä, että yksittäiselle käyttäjälle ei ole varattu omaa kaistaa, vaan koko kaista jaetaan kaikkien käyttäjien kesken, mikä tarkoittaa sitä, että nopeus voi vaihdella suuresti samanaikaisten käyttäjien määrästä riippuen.

@450

@450-liittymillä tarkoitetaan sellaisia laajakaistayhteyksiä, jotka käyttävät hyväkseen Digitan rakentamaa entiseen NMT-verkon taajuuskaistaa hyväkseen käyttävää langatonta tiedonsiirtoverkkoa. Nämä yhteydet ovat toistaiseksi vielä melko harvinaisia ja joidenkin arvioiden mukaan koko verkko joko kuopataan kokonaan tai se jää muuten harvinaiseksi. Kyseisen teknologian etuna voidaan pitää laajaa kuuluvuutta ympäri Suomen ja sitä, että @450-yhteydet toimivat melko hyvin liikkeessä (esimerkiksi junasta käsin käytettäessä). @450-yhteyksien maksiminopeus on 1 Mbit/s.

WiMax

WiMax (Worldwide Interoperability for Microwave Access) tarkoittaa vielä kehityksen alla olevaa langatonta laajakaistatekniikkaa, jota voidaan verrata käyttöperiaatteeltaan WLAN-verkkoon, toiminta-alueen ollessa huomattavasti suurempi. Teoriassa WiMax-verkon kantama voi olla hyvissä olosuhteissa kymmeniä kilometrejä, mutta käytännössä yli 20 kilometrin etäisyyksillä tulee olla suora näköetäisyys tukiasemaan.
Langattomuus ja laaja kantama tekevät WiMaxista melko hyvin sopivan laajakaistayhteyden harvaan asutuille seuduille, joille kiinteän verkon asentaminen ei tule kyseeseen. Myös kaupunkialueilla voidaan käyttää WiMax-tekniikkaa, millä varmistetaan langattoman yhteyden katkeamattomuus paikkaa vaihdettaessa.